Elämäni Koheligeeni – Komediaa kolhuista ja hervottomasta huumorista

Moni on kuullut minun puhuvan useasti koheligeenistä. Haluankin nyt vähän selventää, mitä tarkoitan. Alusta asti elämässäni on ollut tämä ”koheligeeni” tai ainakin niin voisi päätellä lukuisista kolhuista ja kommelluksista, jotka ovat sävyttäneet matkaani lapsuudesta tähän päivään. Lapsuudessani 80-luvulla ei vielä tunnettu kirjaiyhdistelmä diagnooseja, joilla voisi selittää ihmisen käyttäytymistä ja valintoja. Joten olen nimennyt omani koheligeeniksi.

Aloitetaan tarina minusta ja kuusi vuotta vanhemmasta isoveljestäni. Olemme kaksi erilaista sisarusta – Hän kirmaa moottoripyörillä ja minä liukuen lattialla ja kompastuen omiin jalkoihini.

Lapsuuteni olen viettänyt suurimmaksi osaksi isäni autotallissa ja varikoilla, mutta sen sijaan että olisin liittynyt isoveljeni vauhdikkaaseen moottoriurheiluun, päätin heittäytyä oman tieni kulkijaksi. Jo nuorena ajauduin tilanteisiin, joissa sattui ja tapahtui. Minua on paikattu niin monta kertaa, että sairaalan henkilökunta taisi tuntea minut jo nimeltä.

Isoveljeni omistaa tällä hetkellä useita sähköpyöriä ja harrastaa mm. alamäkipyöräilyä. Hän on kuin teräsmies, kun taas minä olen enemmänkin sellainen koominen hahmo, joka kompuroi kaiken aikaa. Vaikka hän onkin säilynyt suurelta osin ehjänä, minä olen kerännyt itselleni niin paljon mustelmia ja kipsiä, että on suoranainen ihme olla vielä elossa :D.

Kun katselen taaksepäin, huomaan, että 80-luvulla ei vielä tunnettu näitä nykyaikaisia diagnooseja, jotka määrittelevät meitä ihmisenä. Jos tuolloin olisi ollut käytössä nykyiset kirjainyhdistelmät ja luokitukset, olisin varmasti saanut oman diagnoosini – todennäköisesti jotain kuten ”KMS” eli Koomisen Moninainen Seikkailija.

Vaikka kommellukset ja vauhti ovat olleet välillä kovia, se ei ole ikinä vaikuttanut esim. työntekooni. Olen aina ottanut työni vakavasti ja hoidan sen hyvin. Elämäni ei aina ole ollut pelkkää komediaa, olen kokenut koviakin aikoja, mutta en ole antanut kyynisyydelle tilaa ja haluan nähdä asiat positiivisen kautta. Nämä kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä, kuka olen.

Olen oppinut pärjäämään elämässä ja voisin melkein tällä kokemuksella hakea itselleni sirkustirehtöörin titteliä 😀 Pääni on haljennut pomppiessa sängyssä, hampaita on uusittu, jalat ovat saaneet yllätyskyytiä. Sormet, varpaat ja polvet ovat tanssineet oman koreografiansa. Mutta jokainen vamma on ollut kuin komedian juonenkäänne. Ja minä katson elämääni nauravan yleisön eturivissä.

Koheligeeni ei ole missään nimessä virallinen diagnoosi, mutta se kuvastaa elämäniloista asennettani. Positiivinen elämänasenne ja hersyvä huumori ovat olleet aina valttikorttini – ehkä se on minun salainen supervoimani. Vaikka kohtalo on heittänyt minulle haasteita, olen selvinnyt niistä nauraen. Ehkäpä juuri se tekee minusta sen ainutlaatuisen hahmon, joka olen – kaatumisia, loukkaantumisia ja naurua täynnä olevan komedian tähti.

Kansikuvan on ottanut Juha-Matti Vahdersalo